Tänä keväänä on tapahtunut paljon ihania asioita joista tällainen muori on pyörryksissä. Tyttärelle ja tulevalle vävylleni on syntynyt poika. Pikkuinen on hurmannut  meidät kaikki. Syntymän ihme on aika huumaava. Tuo pieni ihmistaimi luo iloa, mutta myös uusia ulottuvuuksia siihen kotiin johon syntyy. Siellä on kaikki hyvin ja nuoret saavat hyvin läheisverkoston tukea toteuttaa uutta roolia ja vastuuta. Mummo saa sieltä tietysti kaiken laista voimaa jaksamiseen.

Toinen iloinen asia on tuo siirtolapuutarha jonka olemme käynnistäneet. siellä möyrimme välillä koko sakki vauvasta - vaariin , välillä miniä, pojat ja minä. Tuo kuva on sieltä palstalta ja siitä pitäisi syntyä kesäkurpitsoja. Saas nähdä, en ole näitä ikänään kasvattanut, mutta kerta se on ensimmäinenkin.

Tähän loppuun sopii otsakkeen alle yhden kirkkokuorossa laulamamme laulun sanat:

"Herra antoi meille tämän kaiken, uskomattomasta armostaan. Maan taivaan koko luomakunnan, siksi ihmettelen rakkauttaan".